Työelämään tutustumassa 1/4: Maanantai 24.4.2023
Julkaisemme kesän kunniaksi neliosaisen blogisarjan kahdeksasluokkalaisen Iitan kynästä. Iita tutustui työelämään Justinilla huhtikuussa, ja kertoo viikostaan justineerina omin sanoin. Toivottavasti nautitte Iitan matkasta yhtä paljon kuin me!
Tietokone, tunnukset ja järjestelyä
Ensimmäinen tet-päiväni alkoi melko sateisena ja ankeana, mikä oli hieman masentavaakin. Onneksi Justinin toimistolla oli rauhallinen ja vastaanottavainen tunnelma, joka kohensi mielentilaani nopeasti. Ihan ensimmäiseksi aamulla katsoimme yhdessä työnantajani kanssa minulle tunnukset kaikkiin tarpeellisiin tiedostoihin, lisäksi sain toimistolta ihan ikioman tietokoneen, jota saisin käyttää koko tet-viikkoni ajan. Sain ystävällisiltä työntekijöiltä myös hieman opastusta tietokoneeseeni ja muihin asioihin liittyen. Kun olin saanut kaikki tarpeelliset tunnukset ja ohjeet, Minttu perehdytti minut toimistotiloihin, selittäen samalla päivän ohjelmaa.
Päivän ensimmäinen työni oli käydä kaikki kaapit läpi ja katsoa puuttuiko niistä jotakin. Sain myös ilokseni järjestellä kaappeja, mikä oli todella hauskaa, sillä rakastan tavaroiden järjestelyä. Seuraavaksi siirryin toimiston varastohuoneeseen jatkamaan siivousta.
Ennen kuin huomasinkaan, olikin jo aika mennä lounaalle. Justinin väki vei minut sushi-ravintolaan, ja rehellisesti sanottuna ruoka oli todella maukasta. Ruuan jälkeen kävimme hoitamassa minulle oikeudet tehdä Justinille ostoksia, ja iltapäivällä tein vielä pullonpalautuskeikan. Pullojen palautuksen jälkeen lähdin Selloon kiertelemään, ja etsimään Justinin toimistolle erilaisia toimistotarvikkeiden säilytyslaatikoita. Useamman kaupan taktiikalla löysinkin sopivat. Täytyy sanoa, että oli äärimmäisen haastavaa olla jäämättä hiplailemaan ja ihastelemaan kaikkien ihanien vaatekauppojen tuotteita.
Vietin Sellossa kaiken kaikkiaan ehkä kaksi tuntia ja, kun viimein pääsin lähtemään, jouduin jonkin verran miettimään, mistä ihmeestä oikein olin tullut ja mistä pääsisin pois. Matkallani Justinin toimistoonkaan en ollut missään kohtaa sataprosenttisen varma, että olinko edes oikealla suunnalla, mutta suureksi helpotuksekseni tajusin jonkin aikaa hortoiltuani olevani melkein toimistolla. Erityisen ylpeä olin etenkin siitä, ettei minun tarvinnut turvautua Google Mapsiin kertaakaan matkani aikana. Lisäksi olen nyt melko varma, että olen perinyt äitini suuntavaiston, joka tarkoittaa, että osaan tulla paikoista, joihin olen mennyt, pois ilman Google Mapsia tai muutakaan apua. (Jos olisin perinyt isäni suuntavaiston, tarvitsisin Google Mapsia oikeastaan kaikkialla.)
Toimistolla oli palaveri kesken, joten menin mahdollisimman hiljaa järjestelemään uudet, juuri ostamani, laatikot toimistotarvikekaappiin. Laatikot mahtuivat kaappiin täydellisesti, Kun sitten katselin kaappia saatuani kaiken valmiiksi, se oli, vaikka itse sanonkin, suorastaan täydellinen. Kaikki tavarat mahtuivat enemmän kuin hyvin, ja kaiken lisäksi kaappi näytti lähes täydellisen järjestelmälliseltä.
Ehdin vielä järjestelemään kuvat, joita oli otettu Justinin työntekijöistä ja toimistoista vuosien varrella, aikajärjestykseen. Muistelin kaikkia niitä toimistotiloja, joissa Justin oli joskus ollut ja miten pitkän matkan Justin oli tullut, niistä pienistä ja hieman nukkavieruista toimistotiloista tähän isoon, valoisaan ja hienoon toimistoon. Muistelin myös hymyssä suin kaikkia niitä muistoja, joita minulla itselläni oli kustakin toimistosta. ”Niin se aika rientää”, kuuluu sanonta. Joskus minua suorastaan hirvittää ajan nopea kuluminen, mutta sitten muistutan itseäni, että olen onneksi vielä nuori ja minulla on vielä koko elämä edessäni.
Kahdeksasluokkalainen Iita tutustui työelämään Justinilla 24.-27.4.2023 ja kirjoitti kokemuksistaan blogisarjan. Toivottavasti nautitte Iitan matkasta yhtä paljon kuin me.
Julkaistu 27.06.2023